Kaapelinvalmistus:
Kertaus: Työvaihe, jossa yhdistetään kaapelin eri elementit, voidaan tehdä yhdessä tai useammassa vaiheessa.
Ristisilloitus: Prosessi, jossa polymeerin molekyylien välille muodostetaan kemiallisia sidoksia. Usein puhutaan myös muovin ”paistamisesta”
CV-Linja: CV tulee sanoista “continuous vulcanization” eli jatkuva vulkanointi. CV-linjalla johdinköysi eristetään ja eristemuovi ristisilloitetaan parempien ominaisuuksien saavuttamiseksi. Tällöin polyeteeniä käytännössä paistetaan suuressa paineessa ja lämpötilassa.
Langanveto: Kylmämuokkaus prosessi, jossa raaka-aineena tuleva alumiini tai kupari vedetään kovemmasta aineesta tehdyn vetokiven läpi. Vetokiviä voi olla useampia ja viimeisen kiven reiän koko määrää langan lopullisen halkaisijan.
Ruiskupuristus (ekstruusio): Työvaihe, jossa muoviraaka-aine suuren paineen ja lämmön avulla sulatetaan ja puristetaan osaksi kaapelirakennetta. Tyypillisimmin johtimen eristys ja ulkovaipan valmistus tehdään ruiskupuristamalla.
Kaapelin rakenne:
Armeerattu kaapeli: Kaapelin ulkovaipan alla on mekaanisena suojana kerros metallilankoja tai nauhoja. Kaapelin rakenteesta riippuen tyypillisesti käytettäviä materiaaleja ovat galvanoitu teräs, alumiini ja kupari.
Petaus: Rakennekerros kaapelin sisällä, jonka tehtävänä on suojata sen alla olevaa kerrosta. Esimerkiksi puolijohtavaa nauhoitusta käytetään petauksena kosketussuojan alla kuparilankojen alustana.
Johtava materiaali: Mikä tahansa materiaali, joka sallii sähkövirran kulun itsensä läpi. Kaapelista johtavia materiaaleja löytyy itse johtimen lisäksi useista muistakin kerroksista.
Johdin: Kaapelin sisimmäinen osa, jonka tehtävänä on toimia sähkövirran kulkutienä.
Sähkökupari: Erittäin puhdas kupari, joka on elektrolyyttisesti puhdistettu parhaan mahdollisen sähkönjohtavuuden takaamiseksi.
Eristävä materiaali: Mikä tahansa materiaali, joka estää sähkövirran kulun itsensä läpi. Kaapelista eristäviä materiaaleja löytyy itse eristyksen lisäksi useista muistakin kerroksista.
Kerrattu pari: Kaksi eristettyä johdinta, jotka on kierretty toistensa ympärille. Kerrattu pari on peruselementti lähes kaikissa tiedonsiirto- ja signaalikaapeleissa.
Kosketussuoja: Tyypillisesti alumiinista tai kuparista valmistettu kerros eristyksen ja vaipan välissä, jonka tehtävänä on toimia vika- ja varausvirtojen kulkutienä. Kosketussuoja tulee kytkeä maadoituksiin aina vähintään toisesta päästään.
Vaippa: Kaapelin uloin kerros, jonka tehtävänä on tukea sisempiä osia sekä toimia suojana kosteutta ja mekaanista rasitusta vastaan. Tyypillisimmät valmistusmateriaalit ovat PE ja PVC muovit
Yleistä kaapeleista:
Palo-ominaisuudet: Kuvaavat kaapelin käyttäytymistä tulipalon aikana. Useat standardit kuvaavat kaapelin toimivuutta erityyppisissä tilanteissa ja vaatimuksissa.
Palonaikana toimivuus: Kuvaa miten kauan ja missä testioloissa kaapeli säilyy toimintakykyisenä palon aikana. Palonaikana toimivia kaapeleita käytetään tyypillisesti sairaaloissa ja muissa julkisissa tiloissa.
Paloa levittämätön: Kaapelin paloluokka kuvaa miten kaapeli kerran sytyttyään levittää paloa. Paloa levittämättömiä kaapeleita käytetään tyypillisesti sairaaloissa ja muissa julkisissa tiloissa.
SJ (HV): Suurjännite (High Voltage). Kaapeli tai järjestelmä, jonka jännite on yli 52 kV
KJ (MV): Keskijännite (Medium Voltage). Kaapeli tai järjestelmä, jonka jännite on 6-42 kV
PJ (LV): Pienjännite (Low Voltage). Kaapeli tai järjestelmä, jonka jännite on tyypillisesti korkeintaa muutaman kilovoltin
Voimakaapeli: Kaapeli, joka on suunniteltu erityisesti energiankuljettamista varten.
Erikoiskaapeli: Kaapeli joka on suunniteltu jotakin tiettyä erityistarvetta varten. Voi olla voima- tai signaalikaapeli tai niiden yhdistelmä.
Materiaalit:
Muoviyhdiste: Homogeeninen sekoitus polymeerejä sekä lisä- ja täyteaineita. Lisä- ja täyteaineita käytetään seoksessa haluuttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi.
Täyteaine: Materiaali tai kerros, joka lisätään kaapelirakenteeseen haluttujen toiminnallisuuksien saavuttamiseksi, kuten vesitiiveys tai palo-ominaisuudet.
Halogeeniton: Polymeeri tai muu materiaali, joka ei sisällä halogeeniryhmään kuuluvia alkuaineita. Yleisin halogeeniton polymeeri on PE eli polyeteeni.
Halogenoitu polymeeri: Polymeeri, joka sisältää halogeeniryhmään kuuluvia alkuaineita, tyypillisesti klooria. Halogenoidut polymeerit tuottavat palaessaan runsaasti savua ja myrkyllisiä kaasuja. Yleisin halogenoitu polymeeri on PVC eli polyvinyylikloridi
FRHF: Tulee sanoista “Fire Retardant Halogen Free” eli palossa toimiva halogeeniton kaapeli. Toimivat palon aikana, eivätkä levitä paloa myöskään nippuihin asennettuina.
Polymeeri: Pitkäketjuinen hiilivety, joka on valmistettu ketjuttamalla useita lyhyitä hiilivety pitkiksi ketjuiksi.
Polyeteeni: Etyleeni-monomeereistä valmistettu polymeeri, yleinen vaippa- ja eristysmateriaali. Palaa erittäin helposti.
PVC: Polyvinyylikloridi. Halogenoitu polymeeri (kloori), joka palaa huonosti, mutta samalla vapauttaa runsaasti savua ja myrkyllisiä kaasuja. Käytetään sekä eristys- että vaippamateriaalina.
Puolijohtava kerros: Polyeteenipohjainen seos, johon on lisätty hiiltä sähkönjohtavuuden aikaansaamiseksi. Käytetään keski- ja suurjännitekaapeleissa eristyksen yhteydessä tasaamaan paikallisia sähkökentän vaihteluita.
XLPE (PEX): Tulee sanoista “Cross Linked Polyethylene” eli ristisilloitettu polyeteeni. Sähköisesti, mekaanisesti ja kemiallisesti kestävämpää kuin tavallinen polyeteeni. XLPE:ssä on sidoksia “ristiin” myös polymeeriketjujen välillä. Käytetään kaapeleissa eristysmateriaalina
Sekalaista:
Varuste: Mikä tahansa lisälaite, jota käytetään esimerkiksi kaapelin kiinnittämiseen, päättämiseen, jatkamiseen tai asennukseen yleensä.
Nippu: Pakkaustapa pienille määrille kaapelia, nippu voi olla tyypillisesti muovitettuna tai pakattuna pieneen laatikkoon.
Kela: Suuremmat määrät kaapelia pakataan yleensä puiselle tai muoviselle kelalle. Kelan halkaisija voi olla muutamasta kymmenestä senttimetristä yli kolmeen metriin.
Jatkos: Tuote, joka mahdollistaa kahden kaapelin jatkamisen siten että järjestelmä säilyy turvallisena ja suorituskykyisenä.
Pääte: Etenkin keski- ja suurjännitekaapeleissa käytettävä laite, joka mahdollistaa kaapelin kytkemisen esimerkiksi ilmaeristeisiin järjestelmiin. Päätteen tehtävä on tiivistää kaapelin pää ja ohjata sähkökenttä siten että vikoja ei pääse syntymään.
Standardi: Kansainvälisesti hyväksytty sääntö, jolla vahvistetaan yhteinen tapa toimia ja valmistaa tiettyjä tuotteita. Esimerkiksi kaapeleille on kansainvälisiä, Euroopan laajuisia sekä kansallisia standardeja.