Työ turvallisemman ja vastuullisemman tulevaisuuden puolesta on yksi Reka by Nexansin keskeisiä arvoja ja minkä puolesta haluamme toimia. Turvallinen asuin- ja elinympäristö ei ole itsestäänselvyys, vaan sen puolesta on tehtävä konkreettisia toimia. Vihreä siirtymä ja sen myötä yhteiskunnan sähköistymisen jatkuva kasvu korostaa kaapeleiden – niin energia- kuin tiedonsiirtokaapeleiden – merkitystä ja että kaapeloinnit tehdään turvallisilla ratkaisuilla.
CPR on parantanut paloturvallisuutta
Kaapeleiden paloturvallisuutta edistettiin merkittävästi, kun kaapelit tulivat rakennustuoteasetuksen (CPR, Construction Products Regulation) piiriin 2017, pian kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen vielä 2022, kun pienjännitesähköasennusten standardisarjaa SFS 6000 uudistettiin, turvallisuutta parannettiin entisestään asettamalla perusvaatimus tiloihin joissa voi oleskella paljon ihmisiä ja poistuminen voi olla hidasta, käyttää CPR-paloluokitukseltaan vähintään Dca-s2,d2,a2 mukaisia kaapeleita. Tällaiset kaapelit ovat käytännössä ns. halogeenittomia ja palaessaan vain vähäistä savunmuodostusta aiheuttavia, yksittäisenä paloa levittämättömiä.
Ennen tuota viimeisintä vaatimusten muutosta, edellä mainituissa tiloissa – tyypillisesti julkisia – sallittiin käytettäväksi aivan perustasoisia, CPR-paloluokan Eca kaapeleita: käytännössä PVC-muovieristeisiä ja PVC-muovivaippaisia kaapeleita, tunnetuimmat tyypit asennuskaapeli MMJ ja voimakaapeli MCMK. Nämä kaapelit ovat olleet oman aikakautensa lapsia jo useamman kymmenen vuoden takaa. Omana aikanaan silloiseen turvallisuustasoon sopivia. Vähän niin kuin 1970-luvun ”turvalliset autot”, joita voi käydä katsomassa vaikka tieliikennemuseo Mobiliassa Kangasalla.
Kuplavolkkarit, Minit ja Escortit olivat sen aikaisen teknisen tason mukaisia: varustettu turvavöillä – jotka tosin saatettiin ennen turvavyöpakkoa jättää naulaan roikkumaan, siitäkin oli aikanaan kovasti debattia. Liekö sen aikaista ysiysi saabia, aikansa turvallisuusesikuvaa koskaan – silkasta mielenkiinnosta – törmäytetty nykyisessä Euro NCAP testissä. Oli silloin turvallinen, mutta tuskin tulisi nykytasolla mitaten montaakaan tähteä. Valtaosassa autoja ei ollut niskatukia, saati turvatyynyjä. Ja näinhän se on: ajat muuttuvat ja käsitys riittävästä turvallisuustasosta sen myötä. Yhteiskunta on sähköistynyt valtavasti niistä ajoista, kaapelit yleistyneet ja henkilö- ja rakennusturvallisuuden vaatimukset nousseet nekin aivan eri tasolle.
Rakentamisessa aika on ajanut PVC-muovikaapeleiden ohi
Niin, perinteiset PVC-muovikaapelit kuten MMJ ja MCMK ovat nekin olleet yksittäisenä paloa levittämättömiä. Osa jopa varsin notkeita käsitellä, ihan sen mukaan millaisesta PVC-muoviseoksesta valmistaja oli kaapelin kehitellyt. Lyijy sentään jäi stabilisaattorina PVC-muovisekoitteista pois Suomessa jo 1990-luvulla, ainakin kotimaisilta valmistajilta. Sen sijaan siitä ei päästä eroon, että PVC-muovisen kaapelin kuten MMJ ja MCMK palaessa syntyvä savu on järkyttävän mustaa, sitä syntyy nopeasti paljon ja se on tiheää. Minuutissa parissa PVC-kaapelinipusta muodostuu mustaa savua niin, ettei sisätilassa eteensä näe, saati löytäisi reitin turvalliselle ulosmenotielle tai näkisi poistumiseen ohjaavan opasteen.
Sankka musta savu on sitä paitsi nokista, se on hengitysteitä ärsyttävää ja myrkyllistä. Nokisena sen savu myös likaa kaikki paikat ja sähkötilojen laitteistot. Palotilanteen jälkeinen siivous on työlästä ja kallista. Tulipalon jälkisiivous voi varsinkin sähkö- ja elektroniikkatiloissa olla varsinainen savotta, koska nokimusta on johtavaa mikä vaikuttaa huonontavasti eristysresistansseihin ja altistaa vuotovirroille.
Eikä tässä vielä kaikki, PVC-muovi – tarkemmin sanoen polyvinyylikloridimuovi – sisältää nimensä mukaisesti klooria (”kloridi”). Niinpä PVC-muovisen kaapelin palaessa savukaasuissa vapautuu klooria, joka on alkuaineena ns. halogeeni ja sen vuoksi erityisen hanakka yhdistymään sammutusveden ja ilmankosteuden sisältämän veden – H2O – sisältämän vedyn kanssa. Sen seurauksena muodostuu vetykloridia HCl eli kansanomaisesti suolahappoa. Se on voimakkaasti korroosiota aiheuttavaa. Ruostuttaa metalleja ja turmelee elektroniikkaa. Näitähän nykyaikaisessa rakennuksessa, sen teräsbetoneissa ja laitteistoissa riittää. Sen päälle vielä palaneista PVC-kaapeleista muodostuneen savun levittämä noki.
Ennen oli ennen – ja nyt on nyt!
Tätä PVC-muovikaapeleiden – puhutaan käytännössä Eca-luokan kaapeleista – nykymittapuulla vaatimattomaksi käynyttä paloturvallisuutta, joka keskittyy käytännössä vain yksittäisen kaapelin liekkitestissä osoittamaan ”itsesammuvuuteen”, ei Suomessa ole vielä täysin sisäistetty. Perinteiset MMJ- ja MCMK-kaapelit (joillekin kaikki valkoiset kaapelit ovat yleisesti ”MMJ:tä” mitä ne nykyisin eivät kuitenkaan ole) ovat edelleen monelle sen ainoa mitä loppukäyttäjän asennukseen tarjotaan ja laitetaan. Vaikka pitäisi ajatella kokonaisturvallista sähköasennusta. Sellaista, joka on turvallinen myös poikkeustilanteessa ja tukee esimerkiksi poistumista rakennuksesta tulipalossa ja osaltaan minimoi tuhoja jälkisiivousten ja korjausten näkökulmasta.
Turvallisuus pitää asettaa etusijalle!
Parempaan paloturvallisuuteen päästään vain siirtymällä ns. halogeenittomien, so. Dca-s2,d2,a2 sekä Cca-s1,d1,a1 luokan kaapeleihin. Koska ne ovat materiaaleiltaan huonosti palavia, savunmuodostus on vähäistä ja koska savukaasut eivät ole korroosiota aiheuttavia. Vastuullisen sähköurakoinnin, olipa sitten iso tai pieni kohde, pitäisi lähteä – ei ainoastaan sähkö- vaan myös paloturvallisuuden oma-aloitteisesti huomioivasta suunnittelusta ja asennuksesta. Alan toimijoilla on tämän turvallisuusaspektin edistämisessä käytännössä se avainrooli. Yksittäisen ja varsinkin pienemmän kohteen kuten pientalon rakennuttajalta kaapeleiden paloluokkatason valinta suunnitteluvaatimukseksi on liikaa vaadittu.
Osaaminen on – tai ainakin sen pitäisi olla – vastuullisella sähkösuunnittelijalla ja -urakoitsijalla. Se osaaminen on tarkoitettu käytettäväksi. Me Reka Kaapelissa tuemme mielellämme sähköalan osaamista. Jos tarvitset lisätietoja mistä tässä on kysymys, voit ottaa yhteyttä.
Mitä ns. ”halogeenittomat kaapelit” ovat – ja mitä ne eivät ole?
Sähköalalla näyttää jo aikapäiviä sitten vakiintuneen käytännöksi puhua halogeenittomista kaapeleista nimenomaan silloin, kun on tarkoitettu palosuojattuja kaapeleita. Kaapelimateriaalien halogeenittomuus ei kuitenkaan itsessään tee kaapelista millään tavoin palosuojattua. Esimerkiksi tarkoitettu lujalla PE polyeteenimuovivaipalla varustettu tavallinen maakaapeli on voitu tuotetiedoissa mainita materiaaleiltaan halogeenittomaksi, mikä helposti pitääkin paikkansa. Mutta vaipan polyeteenimuovi, niin kestävää kuin onkin, on muovilaatuna lähtökohtaisesti hyvinkin palavaa ja paloa ylläpitävää. Maakaapelina maahan asennettuna PE-muovivaippainen kaapeli on toki aivan oikeassa paikassa, luja ja kosteudenkestävä. Eikä silloin erityisen palosuojatut materiaalit ole tarpeenkaan, koska jakeluverkon maakaapeli on maa-aineksen ympäröimä ja sitä kautta palonleviäminen käytännössä estetty.
Halogeenittomuudella tarkoitetaan pelkästään sitä, että kaapelissa käytetyt materiaalit kuten eristeiden, välitäytteen ja ulkovaipan muovisekoitteet eivät sisällä alkuaineita, jotka luetaan ns. halogeeneiksi. Halogeeneja ovat esimerkiksi kloori (Cl) jota on PVC-muovissa. Niin ovat myös fluori (F) ja bromi (Br), joiden avulla erilaisten materiaalien palo-ominaisuuksia on mahdollista parantaa. Jos kaapelin materiaalit eivät sisällä näitä, tuote on mahdollista maininta halogeenittomaksi, mikä ei tarkoita, että tuote olisi palosuojattu.
Varmista myös halogeenittoman kaapelin paloturvallisuus
Virheen vaara piilee nyt siinä, että suurpiirteisesti tulkitaan halogeenittomuus suoraan palosuojaukseksi eikä varmisteta mitä sen lisäksi kaapelin palokäyttäytymisestä mainitaan, kun tuotetta valitaan. Yhtä lailla on väärinymmärryksen vaara, jos suunnitelmissa tai hankinnassa vaatimukseksi asetetaan vain ”halogeeniton kaapeli”, täsmentämättä tarvittavaa palosuojauksen tasoa.
Mika Mutru, tuotekehitysjohtaja
Reka Kaapeli Oy
Lue lisää kirjoittajalta
